Kaiku, nuoli ja ketju

Pieni näyttämö
Premiär 9.8.2008
24 e

OBS! Inte längre i repertoaren!

Koreografia: Ikuyo Kuroda
Musiikki: Jiro Matsumoto
Valosuunnittelu: Kimmo Karjunen
Puvut: Elina Kolehmainen
Tanssijat: Valtteri Raekallio, Inka Tiitinen, Sofia Hilli/Eleonore Valere-Lachky, Kai Lähdesmäki, Mikko Lampinen/Elina Pirinen, Jenni-Elina Lehto

Galleri

Nainen, jolla on suorat tummat hiukset ja päällään vaaleanpunainen neulepusero, jossa on cowl-kaulus, hymyilee kameralle valkoista taustaa vasten.

Hymyilevä nainen, jolla on pitkät tummat hiukset, vaaleanpunainen pusero ja harmaa hame, seisoo yksinkertaista taustaa vasten ja osoittaa molemmilla käsillään sivulleen kuin esittelisi jotain.

Mies, jolla on lyhyet, muotoillut tummat hiukset, ruskea puku ja musta paita, seisoo tavallista taustaa vasten ja osoittaa toisella kädellä avoimeen ja toisella kädellä kohti.

Paljasjalkainen nainen, jolla on kevyt, hihaton mekko, tanssii tarmokkaasti tummalla näyttämöllä, hiukset ja mekko liehuvat hänen liikkeissään, ja valonheitin valaisee häntä.

Vaaleanpunaiseen mekkoon pukeutunut nainen seisoo lavalla paljain jaloin ja nostaa punaisen kukan päänsä yläpuolelle. Toinen mustiin pukeutunut henkilö, kasvot peitettynä, istuu lähellä, ja lattialle on ripoteltu punaisia kukkia. Tausta on tumma ja dramaattinen.

Vaaleanpunaiseen mekkoon pukeutunut henkilö tanssii energisesti tummalla lavalla, ja hänen pitkät vaaleat hiuksensa ja hameensa pyörivät liikkeestä.

Vaaleat hiukset ja dramaattinen ilme on kuvattu keskellä liikettä tummaa taustaa vasten, ja hänen hiuksensa ja mekkonsa virtaavat ulospäin ikään kuin hän hyppäisi tai tanssisi.

Hämärässä valaistuksessa seisoo henkilö, jolla on läpikuultava musta paita, ja joka katselee keskittyneesti molemmilla käsillään punaista kukkaa tummaa taustaa vasten.

Kaksi ihmistä istuu pimeällä näyttämöllä hajallaan olevien kukkien ympäröimänä. Toinen henkilö, jolla on keltainen mekko, syleilee toista, joka makaa lattialla vaaleanpunainen mekko yllään, mikä herättää lohdutuksen tai surun tunteen.

Henkilö makaa tummalla näyttämöllä toinen käsi ojennettuna, ja häntä ympäröivät hajallaan olevat värikkäät tekokukat. Pehmeä, dramaattinen valaistus korostaa ruumiinosia ja kukkia.

Keltaiseen mekkoon pukeutunut nainen seisoo paljain jaloin tummalla näyttämöllä, punainen kukka kädessään. Hänen ympärillään lattialla makaa kaksi ihmistä, joita ympäröivät hajallaan olevat värikkäät kukat. Valaistus on hämärä ja dramaattinen.

Neljä ihmistä, joilla on samanlaiset kukkapeitteiset bikinit, tanssivat energisesti pimeällä lavalla, jossa on ripoteltuja tekokukkia, elävä valaistus ja ilmeikkäät liikkeet.

Tummiin, läpikuultaviin vaatteisiin ja silmät peittävään, kuvioituun naamariin pukeutunut henkilö osoittaa oikealla kädellään eteenpäin, joka on valaistu dramaattisesti tummaa taustaa vasten.

Kommentarer

Tunnen nykytanssia hyvin vähän, ja olin varautunut arvostelujen perusteella hyvin ahdistavaan esitykseen. Alkuosa teoksesta olikin ahdistavaa, siinä yhdityivät pommia muistuttavat äänet, ehkä jokin lapsuuden traumaattinen kokemus ja tärisevien ihmisten kohtaamattomuus. Loppu onkin sitten seesteinen: "Don't worry" julistaa isovelipäähenkilö. Elämää eletään, ja vaikka ihmiset ovat mustiin pukeutuneita, ja syyslehdet tippuvat heidän päälleen, siinä on jotain kaunista ja harmonista, jota voisi katsella loputtomiin.

Näin teoksen eilen sen ensi-illassa. Tuntui vaikealta astua ulos teatterista 'todelliseen' maailmaan. Ehkä tuo vastentahtoisuus johtui siitä, että teos ei antanut katsojalleen katharttista kokemusta, vaan jätti päälle hyvin intensiivisen jännitteen, joka ei ole lauennut edes kauniin ja levollisen sunnuntain jälkeen. Pitkästä aikaa voin sanoa, että teos haastoi minut, ei välittänyt tunteistani tai toiveistani, vaan tarjosi kokemuksen, joka ei ole vieläkään hälvennyt. Kurodan kohdalla on vaikea puhua liikekielestä. Kysymys on jostain muusta, joka on vasta hahmottumassa mielessäni.