Sylvia

studio Pasila
Premiere 6.4.2016
noin 2 t 20 min
17 € - 34 € (sis. pm)

Attention! This is no longer in repertoire

Riemastuttava komedia ikiaikaisesta rakkausliitosta – miehestä ja hänen koirastaan. Mahtuuko vaimo enää samalle sohvalle?

New yorkilaiset Greg (Jari Pehkonen) ja Kate (Heidi Herala) ovat keski-ikäinen aviopari, jonka lapset ovat muuttaneet pois kotoa. He elävät kahdestaan aikuisten auvoista cityelämää, kunnes eräänä päivänä Greg saapuu kotiin Sylvia-koiran (Elina Aalto) kanssa. Koira on järkytys Katelle, varsinkin kun Greg lepertelee ja hellii Sylviaa kuin maailmassa ei olisi enää mitään muuta. Työ ja parisuhde saavat siirtyä sivummalle, kun ykköspaikalle kiilaa isäntäänsä jumaloiva koira. Alkaa komediallinen kolmiodraama, ja riemastuttavaa lisävääntöä syntyy siitä, että aviokriisin tulkki, inhimillistetty Sylvia-koira saa raivokohtauksia lähiseudun kissoille ja käy kuumana puiston rottweileriin. Sylvia on salaa viisas komedia, joka sai juuri uusintaensi-iltansa myös Broadwayllä.

Studio Pasila, Ratamestarinkatu 5

Rooleissa Elina Aalto, Heidi Herala, Jari Pehkonen, Pertti Koivula, Aino Seppo

Suomennos Riikka Takala

Ohjaus Kari Rentola

Lavastus ja puvut Katariina Kirjavainen

Valosuunnittelu Teppo Saarinen

Äänisuunnittelu Ari-Pekka Saarikko

Naamiointi ja kampaukset Aino Hyttinen

Gallery

Pukumies istuu sohvalla ja pitelee hellästi hymyilevää naista, jolla on pitkät vaaleat hiukset ja harmaa neulehattu, kun hän nojaa taaksepäin silmät kiinni ja vaikuttaa iloiselta. Ympäristö näyttää viihtyisältä olohuoneelta.

Nainen, jolla on vaaleat letit ja yllättynyt ilme, nojaa tiskipöydälle siniseen puseroon pukeutuneen, vakavalta näyttävän miehen viereen. Heidän edessään tiskillä on vaaleanpunainen lemmikkikulho ja pieni ukulele.

Lavalla esiintyy kolme näyttelijää: yksi nainen polvistuu ja tarttuu toisen naisen jalkaan; toinen nainen seisoo ja pitää pulloa kädessään ja näyttää vakavalta; vihreätakkinen mies reagoi yllättyneenä, kädet levällään.

Kolme aikuista seisoo lähekkäin tummaa taustaa vasten. Vaaleanpunaiseen pipoon ja valkoiseen villapaitaan pukeutunut nainen suutelee vihreään takkiin pukeutunutta miestä poskelle, ja hymyilevä mies, jolla on ketju olkapäillään, katsoo vierestä.

Lattialla kyyristelee vaaleahiuksinen nainen, jolla on vaaleat hiukset letitettyinä, muovinen lemmikkikartio päässään. Hänen takanaan siniseen villapaitaan pukeutunut vanhempi mies ja vaaleanpunaiseen pyjamaan pukeutunut nainen katsovat hämmästyneinä.

Kolme aikuista istuu sohvalla yhteen kietoutuneina. Sinipukuinen mies makaa selällään, vaaleanpunapukuinen nainen nojaa hänen päälleen, ja vaalea nainen, jolla on lemmikkitötterö, makaa päällä, molempien päälle kietoutuneena. He näyttävät olevan komediallisessa kohtauksessa.

Kaksi ihmistä makaa sohvalla, toinen toistensa päällä, kun taas kolmas henkilö makaa kasvot alaspäin vihreällä matolla muovipussi päänsä päällä. Kohtaus vaikuttaa dramaattiselta ja teatterin lavastamalta.

Pitkä vaaleatukkainen nainen halaa vanhempaa miestä, joka istuu beigellä sohvalla. Mies näyttää tunteelliselta, kun taas nainen nojautuu hellästi. Taustalla näkyy tyynyjä ja televisio.

Kaksi naista istuu sohvalla; toinen syö välipalaa, kun toinen, jolla on vaaleanpunainen pipo päässään ja vaaleanpunainen kulho ja neulepussi kädessään, istuu ristissä ja tarkkailee häntä tarkkaavaisesti. Näkyvissä on tyynyjä ja tumma tausta.

Pukuun ja solmioon pukeutunut mies hymyilee leveästi halatessaan neulehattuun ja turkistakkiin pukeutunutta naista, joka näyttää kumartuvan suutelua varten. Kohtaus on lämpimästi valaistu, ja molemmat näyttävät onnellisilta.

Lavalla esiintyy kolme näyttelijää; pukumies seisoo sohvan takana, kun taas nainen polvistuu vihreälle matolle ja katsoo toista naista, joka nojaa häntä kohti esine kädessään. Lavastus muistuttaa modernia olohuonetta.

Kaksi miestä seisoo lavalla tummien verhojen edessä ja keskustelee vilkkaasti. Toisella on takki ja huivi päällään ja hän hymyilee lämpimästi, kun taas toinen seisoo kädet ristissä ja vaikuttaa huvittuneelta. Molemmilla on vaaleat hiukset ja ilmeikkäät kasvot.

Lavalla kaksi ihmistä tekee liioiteltuja, koomisia ilmeitä ja eleitä. Miehellä on vihreä takki ja huivi, ja hän matkii autolla ajamista, kun taas neuletakkinen ja puseroon pukeutunut nainen puristaa nyrkkiään, ja molemmat näyttelevät vilkkaasti tummaa taustaa vasten.

Sikahäntäinen nainen, jolla on vaalea villapaita ja housut, istuu puulattialla repimässä ja puremassa paperia, jonka palaset ovat hajallaan hänen ympärillään. Hän näyttää intensiiviseltä ja ilmeikkäältä.

Kaksi naista seisoo ja nauraa kirkkaasti valaistussa olohuoneessa. Toisella on päällään kuviollinen takki, värikkäät housut ja saappaat, kun taas toisella on raidallinen mekko, jossa on pilkkuja. Taustalla näkyy sohva ja hyllyjä.

Neljä aikuista on valoisassa huoneessa, jossa on puulattia. Yksi nainen hyppää yllättyneenä, kun taas muut värikkäisiin vaatteisiin pukeutuneet naiset reagoivat vilkkain ilmein. Lähistöllä on beige sohva ja pieni vihreä matto.

Neljä aikuista on lavalla modernissa olohuoneessa. Yksi nainen istuu sohvalla, toinen hyppii leikkisästi vieressä, mies seisoo hymyillen ja toinen nainen seisoo pöydän ääressä juomaa kädessään.

Comments

Sympaattinen, hauska, lämmin!

Hienoa näyttelijätyötä, erityisesti Elina Aallon roolisuoritus Sylviana!

Näin esityksen eilen 11.10. Kiitokset koko työryhmälle, koska esitys oli kaikkea mitä hyvän teatterin kuuluukin olla: se nauratti, kosketti ja itketti. Näytelmän juoni oli mielenkiintoinen vaikkakin vähän ennalta-arvattava, mutta näyttelijät saivat elämään sen ja välistä tarinaan uppoutui niin hyvin, että näki Sylvian ilmielävästi kirmaavan koirapuistossa. Sylvia oli löytänyt koiran roolin uskomattoman hyvin ja loppukohtaus missä Sylvian isäntä ja emäntä kertoi tarinan lopun, oli todella koskettava ja saa kyyneleet edelleen silmiin. Kiitos vielä kerran!!!

Vihdoinkin pääsi sisälle koiran ajatusmaailmaan, kiitos Elina-Sylvian! Kotiin päästyä koin omankin koirani uudella tavalla. Upea esitys kaikilta näyttelijöiltä, jäi hykerryttävä mieli seuraavaksi päiväksi. Kiitos!

Kiitos koko tiimille elämyksestä 11.5. - kun saman esityksen aikana saa nauraa ja itkeä, tietää saaneensa kokea teatterin taikaa.
Jari Pehkonen oli hurmaava ja koskettava - Heidi Herala puolestaan hulvattoman kreisi ja Elina Aalto taidokas sekä lahjakas koira. Suosittelemme!

Tämä on ainakin jokaisen koiranomistajan nähtävä.Todella mukava kuvaus koiranomistajasta ja muista. Ensin naurattaa aivan vietävästi, lopussa tulee tippa silmään.
Elina Aalto on niin todenmukainen koira, ettei häntä vähän ajan kuluttua ihmiseksi huomaakaan.
Heidi Heralan esitys on loistava, ilmeitä ja liikkeitä myöten.

Näytelmä itketti ja nauratti. Elina Aalto oli huisin todentuntuinen koira eleineen ja ilmeineen ja Pertti Koivula oli pikkuruisessa roolissaan aivan ylitse lyömätön. Heidi Heralan hervottoman hauskat muuvit saivat yleisössä naurunremahdukset aikaan. Tämä näytelmä on tämän kevään must-juttu kaikille koiranomistajille ja miksei myös koirattomillekin! Näytelmän loppu oli sydäntäriipaiseva jokaiselle koiranomistajalle.

Tekstillisesti ei ehkä kaikista vahvin näytelmä, mutta viihdyttävä ja katsomisen arvoinen. Näyttelijät pelastavat todella paljon. Varsinkin Heidi Herala on aivan mahtava! Tämän esityksen jälkeen tekee mieli hankkia koira. #kultaposse

Hauska näytelmä. Koiraa näyttelevä Elina Aalto oli karismaattinen ja loistava koira. Myös muut näyttelijät onnistuivat hyvin.

Näytelmä hymyilytti ja nauratti heti alkumetreiltä, ja aika kului kuin siivillä. Elina Aalto oli mukava uusi tuttavuus. Kaikki näyttelijät tekivät nappisuorituksen. Ja Heidi Herala on kyllä ihana! Suosittelen kaikille muillekin kuin koiraihmisille. Tätä on helppo kehua.

Sehän olikin oikeasti hauska! EI-koiraihmisenä epäilin että näinköhän ymmärrän tästä riittävästi mutta esitys oli hauska, koiraa näytelleen minulle tuntemattoman nuoren naisen esitys oli hämmästyttävän fyysinen ja aidon tuntuinen. Ja Heralahan on aina hyvä. Suosittelen kevyeksi viikon piristykseksi.

Hauskaa oli, Elina Aalto ja Heidi Herala olivat kyllä hyviä.

Koiraihmisille sopiva komedia, näin koirattomalle vahvistui edelleen kanta miksi ei koiraa huusholliin. Hyvät roolisuoritukset.

Suosittelen kyllä koirattomillekin ihmisille. Tippa tuli linssiin, oli niin koskettava.

Hulvaton komedia, katsomisen arvoinen. Elina Aalto näytteli loistavasti koiran roolin.

Jo ennakkoesitys 5.4. täytti kaikki odotukset: Elina Aalto hoiti Sylvian varsin fyysisen roolin todella onnistuneesti. Heidi Heralan Kate oli puolestaan kaikille pitkäaikaisessa suhteessa eläville naisille taidokas samastumiskohde. Aino Seppoa en ollut tunnistaa â€“ häneltä ehkä hykerryttävin terapeuttiroolisuoritus ikinäâ€¦ Ja Pertti Koivulalle voisi myöntää En epäonnistu roolissani koskaan -lätkän. Esityspaikkana Studio Pasila toimi loistavasti: Pasilan asemalta sinne käveli vain parissa-kolmessa minuutissa, ja kaikilta paikoilta näki hyvin. Vain yhtä asiaa jäin koko esityksestä miettimäänâ€¦ Pitäisiköhän sittenkin hankkia koira?

Tykkäsin oikeesti! Toi oli niin totta. Hauskalla tavalla nidottu yhteen monta elementtiä kunkin tavasta täyttää sitä tyhjää aukkoa, joka jää keski-ikäisen elämään kun on vihdoin aikaa itselleen. Ihanat näyttelijä suoritukset ja hyvää huumoria!