Viimeinen valssi

Suuri näyttämö
Premiere 21.1.2010
2 t 35 min
permanto 38 €

Attention! This is no longer in repertoire

Tammikuussa suurelle näyttämölle saapuu suurta kiinnostusta herättänyt, hienolla näyttelijäkaartilla kuorrutettu Viimeinen valssi. Näytelmän ohjaa Raila Leppäkoski, joka tunnetaan draamaa ja komediaa tyylitietoisesti sekoittelevana ohjaajana.

Rooleissa: Ulla Tapaninen, Leena Uotila, Sara Paavolainen, Riitta Havukainen, Antti Litja, Seppo Maijala, Tom Wentzel, Jonna Järnefelt/Marjut Toivanen, Merja Larivaara, Jouko Klemettilä, Antti Lang, Anitta Niemi

Pianisti: Pirjo Bergström

Suomennos: Liisa Urpelainen

Ohjaus: Raila Leppäkoski

Lavastus: Antti Mattila

Puvut: Maija Pekkanen

Valosuunnittelu: Kari Leppälä

Äänisuunnittelu: Kirsi Peteri

Gallery

Seitsemän iäkästä ihmistä, joista osa liikkumisen apuvälineiden, kuten pyörätuolin, kävelytuolin ja kainalosauvojen, kanssa, seisovat ja ovat vuorovaikutuksessa tilavassa, hyvin valaistussa sisätilassa, jonka taustalla on moderneja arkkitehtonisia elementtejä.

Ryhmä vanhuksia, joista osa on pyörätuolissa, istuu puoliympyrässä kädet kohotettuna, kun edessä oleva henkilö johtaa heitä; toinen henkilö seisoo kaiteen takana ja nostaa myös kätensä ylös.

Kaksi pyörätuolissa istuvaa vanhusta hymyilee ja antaa toisilleen peukutuksen tyhjien tuolien ympäröimänä sisätiloissa.

Kukkamekkoon ja villatakkiin pukeutunut nainen pitää kädestä kiinni valkoiseen villapaitaan pukeutuneen miehen kanssa etualalla, kun taas toinen nainen seisoo taustalla vanhan vihreän sohvan takana ja tarkkailee tilannetta.

Silmälasipäinen ja hansikkaat kädessään oleva vanhempi nainen istuu tuolilla ja lukee sanomalehteä suurennuslasin avulla. Hänellä on keppi kädessään ja vakava ilme, hän vaikuttaa keskittyneeltä ja tarkoitukselliselta.

Iäkäs mies ja nainen istuvat tiiviisti vierekkäin, hymyilevät ja katsovat toisiaan silmiin pitäen pieniä laseja kohotettuna maljan kohotuksessa. Molemmilla on mukavat neuletakit, ja ympäristö vaikuttaa lämpimältä ja intiimiltä.

Vanhempi nainen mustavalkokuvioisessa mekossa ja silmälaseissa nojaa metallikaiteen yli, kädessään valkoinen kukkakimppu ja ruskea käsilaukku.

Comments

Erityiskiitokset Leena Uotilalle. Nautimme esityksestä muutenkin, hyvä oli.

Kävin eilen elämäni ensimmäistä kertaa Helsingin kaupungin teatterissa ja kyllä kannatti! Upea esitys ja upeat puitteet! katsojien keski-ikä taisi olla lähempänä 60, mutta kyllä esityksestä nautti nuorempikin. Sara Paavolainen oli upea ja olipas Pirjo Bergström pieni! ;o)

Toivottavaa, että näytelmän näkee joku jolla valtaa päättää asioista. Niin ihana, hyvä, nautittava esitys, jotta kananpieru vaan ja iso kiitos. Oli ihana, kun yleisössä la 9.4 paljon vanhuksia ja nauru raikui. Te esiintyjät toitte iloa ja valoa arkoihinkin asioihin.

Nauratti kyllä mutta ei itkettänyt. Ohjaus mitäänsanomaton. Tasapaksu rytmi, lisäksi biisit eivät sopineen näytelmään yhtään. Näyttelijät olivat huippuja!

Käsittämättömän ajankohtainen ja tärkeä näytelmä.
Tragikoominen : Itketti, nauratti. Merkitykselliseksi paljastui vasta kotona, koko viikonlopun oli mielessä ja pohditutti. Elävä musiikki ja taiturimaiset näyttelijäsuoritukset. Tuntui elävältä arjelta. Suosittelen, menkää ihmiset katsomaan!!!

Todella hyvä ja vaikuttva loppu.

Merja Larivaaran tulkinnat olivat hienoja, erityisesti vanha kunnon Adamon biisi nuoruudesta, sehän se oli? Upea ääni Merjalla, pehmeä ja nöyrä, ei mitään Korisevaa ...

Tämä ei ollut teatteria. Tämä on totta. Näyttelijät simuloivat todellisuutta. Ihmettelin, että mitä teen teatterissa, kun samaa "näytelmää" olen saanut katsoa jo pidemmän aikaa. Mutta Kiitos! Hyvä oli.

Mahtava ohjaus Raila Leppäkoski!Ihanaa, että teatterissa on elävää musiikkia, nautimme joka sävelestä.Hyvä Pirjo.Lisää tällaista.Näyttelijäsuoritukset olivat sellaisia, että kukaan ei näytellyt vaan kaikki elivät roolinsa."Sanoma" meni varmasti perille yleisöön.Jokaisen Suomessa asuvan tulisi nähdä tämä.Bravo.

Tulipa mieleen noin viisi vuotta sitten. Äitini oli vanhainkodissa ja pahasti dementoitunut. Juuri äidin ja tyttären osuus kosketti kovasti. Hyvä esitys ja hyvät näyttelijät.

Ihastuttava esitys. Merja Larivaara oli hyvä. Nautin todella.
Hilkka

Kiitos esityksestä! Siitä jäi tunne, että tärkeitä ja vaikeitakin asioita voi esittää lämmöllä ja hauskasti. Tilanteet ja tunteet olivat sellaisia, joita itsekin koin äitini kanssa. Oli hyvä elää ne tunteet uudestaan ja huomata, että ehkä monella muulakin on samanlaista.
Kiitos erinomaisesta teatterielämyksestä.

Olen itse hoitanut maanisdepressiivistä äitiäni 21 vuotta ensin kotona ja myöhemmin äitini dementoituessa, seurannut aivan läheltä hänen elämäänsä hoivakodissa lähes päivittäin. Olin siksi äärettömän vaikutettu esityksestä, sillä KAIKKI OLI NIIN TOTTA. Tiesin oitis, että sellaiset katsojat, jotka nauroivat esitykselle tuon tuosta eri dramaattisissa vaiheissa, eivät ole henkilökohtaisessa elämässään eläneet kovinkaan läheltä tuota elämää. Minä sen sijaan kyynelehdein kaiken aikaa esitystä seuratessani, sillä jokainen tyyppi löytyi myös äitini hoivakodista, lääkäriä myöten. Kiitos ja onnea jokaiselle, joka on ollut vaikuttamassa esityksen syntyyn.
Helena Jukarainen Keravalta

Loistavat roolisuoritukset. Loistava näytelmä. Ottaa kantaa kirjoittajan tarkoittamatta myös tämän päivän hoitotilanteeseen. Mutta se, että vanhuus on myös elävää elämää, se tulee nerokkaasti oivaltaen esille. Itkin ja nauroin samanaikaisesti. Minä olisin päättänyt näytelmän siihen viimeiseen valssiin. Sen jälkeen kaikki oli tarpeetonta.

Tytönsieluinen mummo

Aidon teatterin on tuotava yhteiskunnan ongelmat esiin. Onnistui!
Näyttelijät ovat esittäneet niin aidosti, että porukamme vanhusten kodissa työskentelevät lähihoitajat tunsivat itseänne töissä! Erinomaista näytöstä! Erinomaiset luonteet ja esikuvat!
Vanhuus on erilaista, ei samantyypistä.
Suosittelen kaikille, jolla on jotakin suhdetta vanhuuteen. Onpas sitä jokaisella - me kaikki kasvaamme isoina vanhoiksi ihmisiksi.

Harvoin olen niin nauttinut teatteriesityksestä kuin uudenvuoden aattona, päivänäytöksessä. Kiitos mahtaville näyttelijöille!

Tämä oli parasta mitä koskaan olen teatterissa kokenut ja nähnyt.
Kosketti kaikilla tunnetasoilla.
Voiko teatteria enää paremmin tehdä?

Vuosikymmeniä teatterin katsojana ollut,mummeli 66v.

Näyttelijät (erityisesti Ulla Tapaninen), musiikki (Pirjo Bergström on ihana!), lavasteiden nerokkuus (täydellistä), äänitehosteet (kellon tikitys oli vaikuttava) muodostivat unohtumattoman elämyksen. Parasta teatteria pitkään aikaan. Olen liikuttunut, ilahtunut, mykistynyt ja ennen kaikkea haltioitunut. Kiitos.

10.12.2010 näytäntö oli vallottava. Erityisesti Sara Paavolaisen roolityö oli aivan ihana.

MAHTAVA TODENTUNTUINEN ESITYS,OLEN JUURI SAATTANUT VANHEMPANI TAIVAASEEN.ESITYS OLI KOSKETTAVA,SURULLINEN MUTTA ONNELLISEN LOPUN VUOKSI KAUNIS.TÄLLÄISTÄ ON ELÄMÄ.

27.11 kolmen vanhuksen kanssa esitystä katsomassa - roolisuoritukset erinomaisia ja Kielon jäähyväiset sai silmäkulmat kostumaan lopussa. Kiitos !

Nautimme upean näyttelijäkonkarikaartin työstä ja huumori lämmitti, mutta juonen puuttuminen ja kehystarinan löyhyys heikensivät kokonaisuutta. Katsojat 80v. ja 46v.

Maanantaina 15.11.2010.Todella hyvät näyttelijät ja kiinnostava aihe 35 v vanhustyötä tehneelle"kaiken nähneelle"hoitajalle.Nykyaikaa kuvasti erittäin hyvin lääkärien ja hoitajien kansallisuus,se on nykypäivää.Valitettavasti,realisti kun olen,arki ei ole vanhainkodeissa ollenkaan niin "hauskaa" kuin esityksestä voisi ymmärtää.Kaiken kaikkiaan,hienoa on että teatterin keinoin otetaan kantaa nykyiseen vanhusten hoidon tilaan jossa on todella paljon parantamista. Suuret kiitokset näyttelijöille,varsinkin Leena Uotilalle kiitokset upeasta esityksestä.Kiitos.

Todella hieno esitys, jossa käsiteltiin monipuolisesti vanhus-tenpalvelujen iloja ja suruja. Huumoria sekä herkkyyttä sopi-vassa suhteessa. Suosittelen katsottavaksi etenkin kaikille alalla toimijoille ja erityisesti vanhustenpalveluista päättäjille - myös eduskunnalle ja hallitukselle. nimimerkki yli 40 vuotta allalla, edelleen työelämässä

Tiistaina 19.10.2010. Välillä itketti, välillä nauratti. Tuntui niin tutulta.Kiitos esityksestä.
Vuosi sitten 92-vuotiaana kuolleen äidin tytär

Perjantaina 1.10.2010. Esitys oli surullisen ihana. Jokainen roolisuoritus valtavan hyvä. Suuri kiitos teille kaikille oli ilo ja kunnia olla kanssanne koko näytöksen ajan!
Mirja

Teatteritaide elää ja voi hyvin. Värikkäässä loppusyksyn maisemassa jo kaunis teatterirakennus houkutteli puoleensa ja nostatti tunnelmaa. Ja mikä parasta Viimeinen valssi (25.9.) puhutteli varmasti jokaista katsojaa yksilötasolla, pani miettimään, peilasi omia kokemuksia ja todisti, että silloin kun tarina, ohjaus ja näyttelijäntyö osuvat nappiin, teatteri on kaikkea muuta kuin eliitille tarkoitettua kulissihömppää. Kiitos paljon esityksestä. Haluan teatteriin uudelleen.
t. Mummu 68 Vantaa

Hienoin näytelmä ja teatterikokemus vuosiin - vaikeasta aiheesta on saatu positiivinen ja elämänläheinen kuva sekä itse tarinan että vertaansa vailla olevien näyttelijäsuoritusten voimin. Tällaista on teatteri parhaimmillaan!

Ajankohtaisesta aiheesta saatu hauska, jopa koominen esitys, jossa ei aika tullut pitkäksi. Rooleissa aivan mahtavat näyttelijät. Huumori on niin suuri apu moneen, kun sen vain muistaisi. Antoi paljon ajattelemisen aihetta, mutta oli erittäin hyvää viihdettä, kiitos.

Koskettava, syvästi inhimillinen, monitasoisesti puhutteleva ja hauskakin esitys. Kaikki näyttelijät sekä Pirjo Bergström tekivät erittäin hienoa työtä. Kiitos tästä.

Vierailin paljon mummoni luona kun hän asui palvelutalossa ja nyt nähtyäni tämän näytelmän on kuin olisin palanut sinne vierailijaksi takaisin. Uskomattoman hieno esitys, koimme mummoni kanssa niin paljon samaa "naapureiden" ja hoitajien kanssa. Kiitos hienoista roolisuorituksista ja voimia kaikille teille, jotka pidätte vanhuksistamme huolta, tälläkin hetkellä.

Kielon jäähyväiset.
Mitään niin kaunista en ole koskaan kuullut.
Ja olen kuullut paljon.
Levylle sen tahtoisin ja sitä vanhuksilleni soittaisin...

Kuin todellisesta vanhainkodin elämästä, ei kaikkia piirteitä kaikissa, ei yhtäaikaa eikä samalla voimalla - mutta juuri sitä mitä ihmiset vanhoinakin ovat: jatkavat elämänsä tapaa, kokevat, tunteva, ilmaisevat, reagoivat kuten silloin ennen.... ja jos on hyvät hoitajat (luovat, empaattiset, reilusti suhtautuvat, hetkessä elävät, tilaisuuteen oikeasti tarttuvat, tuntevat.... niin kaikilla on kenties hyvä vanhuus. Sitä on ododtettava, viimeistä päivää.... Ja voi noita ihania lauluja: Picardin ruusut, Kielon jäähyväiset..... me seuraava polvi laulamme sitten kenties vaikka Satumaata tai Love me tender ,, toivottavasti meitä ymmärretään. terveisin ja kiittäen : vanhustyössä elämänsä viettänyt Lohjalta.

Hienoa,että Suomessa näkee vielä hyvää näyttelijän roolisuoritusta eikä pelkkää huutoa ja mekastusta. Nautin jokaisesta hetkestä ja tunnelma oli niin aito ja todellinen.
Ajattelen vain, että miten tuo kaikki aitous onkaan mahdollista?
Sydämellinen kiitos kaikille teille. Oikeita kiitollisuuden sanoja on kovin vaikea löytää. Kiitos!

Aivan upea.Sai nauraa ja vähän itkeä. Ajankohtainen asia.Siitä tulee nautittava paketti, kun tosi taitavat ja etevät ammattilaiset esiintyvät yhdessä.Kiitos teille kaikille!
Ojennan tässä jokaiselle esiintyjälle lämpimiin ajatuksiin käärityn ruusun.Terveisin: Imppa Katsoja 8.9.2010

SUURKIITOKSET KOSKETTAVASTA, REALISTISESTA JA LAADUKKAASTA ESITYKSESTÄ.JOKAINEN OSA OLI OIKEALLA PAIKALLAAN. UPEITA ROOLISUORITUKSIA. MUKANA 6.9.2010 KAKSI ETELÄPOHJALAISTA IKÄÄNTYVÄÄ NAISIHMISTÄ.KIITOS OHJAAJALLE MYÖS.LOISTAVA.HUUMORI OLI OSUVAA VAKAVAN ASIAN LOMASSA.

Sara Paavolaiselle erityiskiitos, ihailin (7.9.2010) hänen reisilihasten kuntoaan, kun hän käveli kultaisissa korkokengissä polvet ja lonkat koukussa koko näytelmän ajan. Muutenkin näytelmä oli erittäin antoisa. Kuntoutuksen lehtori Helsingistä

Aivan upea esitys ! "Kvartetti" oli pettymys monen vuoden lippujen odottamisen jälkeenkin :(. "Valssi" oli läheinen, nykyaikaa. Vallo hurmaava, Sara Paavolainen tukehduttavan hyvä; Picardin ruusut toivat mieleen omat muistoni Nizzasta ja yx kax huomasin yhteyden roolihenkilön muisteloihin. Yleisö eli mukana esityksessä, josta melkein kehkeytyi yhteislaulutilaisuus; likeltä piti. Musiikkiesitykset olivat aivan loistavia ja Pirjo Bergströmin vertaista pianistia saa hakea. Kävimme näytöksessä 7.9.2010 yhdessä mieheni kanssa ja hänkin haluaa nähdä esityksen uudelleen. Jippii ! Kirsti 61v.

Olipa taas virkistävä kaynti teatterissanne 0709 klo 13.00.Erinomaisen tekstin ja upeiden näyttelijäsuoritusten takaa paistoi ilo tehdä ja palvella katsojaa.Kiitos siitä ja Pirjo Bergström aina yhtä valloittava.Hyvää näytäntökautta toivottaa Kuivalahdet Riihimäeltä

Ihana näytelmä ajankohtaisesta, tärkeästä aiheesta. Näyttelijät, aivan upeita kaikki. Mielestäni aihetta käsiteltiin lämmöllä, huumorilla ja haikeudella. Näytelmän loppukohtaus kruunasi kaiken; Sanoitko hänelle? En. Kiitos kaikille! Pirkko

Aivan loistavat näyttelijät!

Hienosti tehty taustatyötä,sillä vanhusten laitoshuolto on juuri tuota tänä päivänä! Katsojana pystyin samaistumaan dementikon läheisen asemaan ja tiedän,että hoitajat ovat juuri noin sitoutuneita raskaaseen työhönsä! Hienosti näytelty ja ajankohtainen! Bravo!

Koko bussilastillinen kiitoksia vaikuttavasta teatterielämyksestä 27.4. Nautimme kaikesta: upeat, ihanat näyttelijät, kaunis taustamusiikki, nostalgiset laulut herkästi ja kauniisti laulettuina, ja teksti, joka on totisinta totta tämän päivän suomalaisissa vanhainkodeissa. Monen mielestä parempi kuin Kvartetti.
Ainoa harmi oli kamala tungos ja kiire väliajalla! Meille olisi riittänyt vaikka pahvimukin "pikakahvi". Hinnatkin olivat hirmuiset ja leivos jäi kiireessä syömättä ! Voisitte miettiä kaukaa tulevien, iäkkäidenkin ihmisten kokemuksia ja pyrkiä huomioimaan heidät paremmin.
Mutta hyvät fiilikset olivat toki päällimmäisinä! Kiitos !

Hienoa. En muista koska olisin näin pitkään jäänyt asioita miettimään.Sara Pavolaisen aivan huippu suoritus.

Kliseiden kokoelma, joka masensi enemmän kuin nauratti. Näyttelijätyö oli kyllä hyvää, suorastaan erinomaista, mutta ei tämä näytelmä tarjonnut mitään positiivista, rakentavaa eikä yllättävää. Kvartetin katsoisin uudelleen, tätä en!

Minusta esitys oli todella hyvin tehty; ei tiennyt, itkeäkö vaiko nauraa; taputtaminenkin tuntui "sopimattomalta" jossain kohdissa, vaikka näyttelijäin tulkinnat olivat erinomaisia. Minun mieleeni jäi Picardien ruusut; uskomaton tanssiesitys ja Sara Paavolaisen laulu!

Eilen 9.4 bussilastillinen "mummoja" Imatralta katsomassa Viimeistä Valssia
Kaikki on jo sanottu edellisissä kommenteissa,sai itkeä ja nauraa, sehän elämää jatkaa, sinne päin ollaan menossa, kyllä sai ajattelemisen aihetta pitkäksi aikaa, tänään 66v täyttävä katsoja Imatralta

Kiitos kaikille ihanille näyttelijöille,pitkästä aikaa oli teatteri elämys niin koskettava ja todentuntuinen.Musiikki näytelmään sopiva ja hyvää.Kerrassaan virkistävä ilta. KIITOS Leena Espoosta

Mahtavat näyttelijäsuoritukset, kiitos hienosta esityksestä. Kaikki tuntemani vanhustyypit esittäytyivät ja omaisetkin vaikuttivat ihan tosilta, samoin hoitohenkilökunta.

Tuntuu siltä, että kaikki on jo kirjoitettu ennen minua.On kulunut aikaa siitä, kun jotain vastaavaa olen teatterissa kokenut.Raikuvaan nauruun "repeämistä"ja seuraavassa hetkessä itkua niellen.Loistavat näyttelijät saitte aikaan tunnemyrskyn joka kulkee mukana pitkään.Sinulle Merja KIITOKSET,teit "työtäsi"sydämellä ja kuinka kauniisti lauloit Kielon jäähyväiset.KIITOS teille kaikille! Marjatta ja Aila

Minäkin istuin parven viimeisellä rivillä. Tutut näyttelijät tunnisti hyvin sieltä saakka, puhe ja laulut kuuluivat sinne loistavasti. Näytelmä kaikkineen elämänmakuinen sydämeen käyvä elämys. Minua luontoihmisenä lisäksi viehätti Hanneksen kuvaus kedosta, jota ei enää ollut kuin muistoissa.

Esitys oli sitä, mitä haluan teatterilta. Naurua, tässä myös siihen sekoittuvaa itkua.
Vaikka vanhainkodissa hoitsuna olevana tiedän, että realiteetti oli kaukana, silti hetkelliset tapahtumat olivat niin totta, niin totta.
Kiitos taas kerran Kaupunginteatterille. Teillä on maan mahtavat näyttelijät!

Haluan mainita vain yhden roolisuorituksen, kaikki roolit oli miehitetty upeill, tutuilla tähdillä, mutta Elsa alias Merja Larivaara jäi soimaan sydämeen. En ole ollut Larivaaran ihailija, hänen roolinsa ovat aina olleet mielestäni sellaisia, joissa hänen viileytensä vain korostuu. Nyt en ensin uskonut korviani-olimme parven viimeisellä rivillä, josta käsin ei näe tarkkaan mitään, joten kuuloon piti perustaa kaikki- en tunnistanut ääntä Larivaran ääneksi.. Sellaista kauneutta, minkä hän sai ääneensä , kuulee harvoin, jos ollenkaan.Kunpa hän ei jättäisi työtään, jokainen haluaisi hänen kaltaisens hoitajan. Faktat ja fiktiot tässä rupeaa heittämään häränpyllyä.Larivaara on Viimeisen valssin tähti. Mitään niin koskettavaa kuin Kielon jäähyväiset en ole koskaan kuullut hänen esittävän. Se meni suorinta mahdollista tietä sydämeen. Kiitos aiitä Sinulle." Sanoitko hänelle". "En"- kruunasi näytelmän sanoman. Marjaliisa.

Ajankohtainen aihe, niin todentuntuinen. Hienot näyttelijät erityisesti ihana Harriet, Maikki, Hannes. Saimme sekä nauraa, että itkeä. Elävä pianomusiikki upeaa.., kauniit koskettavat laulut.
Kannatti tulla katsomaan Pirkanmaalta, lämmöllä Kiitos Aini ja Eija

Viimeisen valssin Merja Larivaara jäi unohtumattomasti mieleen ihanan luonnollisen oululaismurteen saattelemana. Roolikin oli itkettävän todellisesti kirjoitettu, mutta se aitous millä Merja sanoi mm. sanan "pehemolelu", meni sydämeen asti entisellä oululaisella. Sellaista ei pääkaupunkiseudun taiteessa monesti koe. Mielettömän todellinen koko teos. Äitini (ihan kuin Leena Uotilan rooli) on vantaalaisessa hoivakodissa Pinjassa ja tässä näytelmässä ovat kaikki hänen asuintoverinsa, ja Merjan henkilöhahmo voisi olla kuka tahansa äidin ihanista hoitajista. Näin sen nyt toisen kerran ja yritän päästä vielä uudelleen. Helena perheineen

Eilen Yle Teemalla näytettiin Ryhmiksen Tähti sumussa vuodelta -85. Olipa tuttua, ihan hätkähdin, että tämänhän näin juuri viime viikolla Kaupunginteatterissa! Leppäkosken piti vain hieman päivittää jo ennen tehtyä! Ei mitään uutta auringon alla.

Kiitos Viimeisestä valssista 13.2! Ihmeellistä miten kaksi niin erilaista ja kuitenkin samanlaista tarinaa kulkee rinnakkain. Pienen Näyttämön Kvartetti kertoo neljän oopperataiteilijan vanhenemisesta, mutta Suurella Näyttämöllä Viimeinen valssi seitsemän "tavallisen" ihmisen vanhenemistarinan ja se koskettaa vielä voimakkaammin. Kiitos teille loistavat näyttelijät! Rankka näytelmä ja rankkaa roolityötä. Ihailuni suuri kohde oli Sara Paavolaisen Harriet, jonka kauniisti kaareutunut vartalo on näyttelijälle varmasti suuri ponnistus. Uskomaton suoritus. Leena Uotilan Inkeri tuli "iholle" ja sai itkemään. Kielon jäähyväiset oli esityksen kauneinta katsottavaa. Kiitos Leena kun kosketit sydäntä. Toivottavasti Viimeinen valssi soi vielä kauan!

Kertakaikkiaan mahtava esitys!! Näyttelijät niitä parhaita mitä Suomesta löytyy, komiikka (ja tragikomiikka) loistavaa, lavastus upea, musiikki samaten. Monipuolinen näytelmä, laittoi sekä nauramaan makeasti että hiljentymään vakavaksi. Tapanisen rooli nauratti eniten,koska itsestä tulee varmaan samanlainen vanhana. Jatkakaa koko vuosi yhtä upealla asenteella! Kiitän!

Mahtavat näyttelijät, aihe erittäin ajankohtainen, höystetty hyvällä huumorilla. Elävässä elämässä koettua hiljattain ja tämän vuoksi voin sanoa, että näytelmä todella elävästä tämän päivän elämästä vanhusten hoidosssa. Samoin tyttären tunteet äitiään kohtaan oli oivallettu nappiin ja hoitajien työpaineet ja tunteet. Todella onnistunut teatterikappale. Onnittelut!!
Yksi suuren ikäluokan Teatterin Ystävä

Hieno teatteriesitys taas Kaupunginteatterilta. Näyttelijät parhaasta päästä ja asia ajakohtainen ja valitettavasti niin totta.
Antti Mattilan lavastukseen olin pettynyt. Olisi voinut olla vähän kodikkuutta, kuten ennakkomainoskuvassa. Vaikutelma oli vankilamainen. Muuten upeaa--KIITOS!

Kiitos, kiitos ja kiitos! Odotimme monta vuotta ennenkuin pääsimme katsomaan Kvartettia...onnistui vasta vuosi sitten. Kumma kyllä - kaikesta kehusta huolimatta petyimme Kvartettiin, mutta tämä Viimeinen Valssi ylitti odotukset!! Tekisi mieli tulla uudelleen katsomaan vähän lähemmäksi näyttämöä ja näyttelijöitä. (Nyt parvekepaikat.)LP

Loistavat näyttelijäsuoritukset. Aihe auttamattomasti irvokasta tätä päivää Suomessa, mutta se huumori! Kiitos myös
elävästä pianomusiikista. Hyvää alkavaa kevättä koko porukalle!

Erittäin hyvä.Loistava ohjaus ja taitavat näyttelijäsuoritukset,vaatii jopa kovaa fyysistä kuntoa kävellä selkä ja polvet koukussa koko ajan.Suuret ikäluokat katsomaan tätä,tuttua on.
Kiitos!
Kaksi paria Järvenpäästä.

Kiitos kivasta teatteri-illasta. Esitys oli ajatuksia herättävä ja aika todentuntuinen. Täytyy tosin todeta että meiniki oikealla dementikoiden suljetulla osastolla on paljon kaoottisempi, eikä kukaan esim. saa valita mitä haluaa syödä lounaaksi (edes normaali vanhushuollossa). Mutta hauska, koskettava ja traaginen, oli tämä hienosti näytelty esitys.

Riitta Havukainen on taas loistava.

Kannatti käydä katsomassa. Tuli monta muistoa mieleen. Merja Larivaara Elsana oli mahtava.

Komedia, joka on aivan totta! Isäni vanhainkodin osastolta löytyvät joka näytelmän henkilö. Ei tiedä itkeä vai nauraa. Onneksi vanhainkodeista löytyy Elsan ja Vallon kaltaisia hoitajia. Muuten pitäisi vaipua epätoivoon. Näyttelijät olivat loistavia.Laulut oli kai valittu keventämään tunnelmaa, ettei elämän traagisuus tuntuisi niin armottomalta.Hienosti näytelty, hienosti ohjattu.

Ensinnäkin ei voi vain muutamalla lauseella antaa kommenttia kun kaikkia on kehuttava. KIITOS HKT ! Ah, niin ihanaa !!
Lavastamon väki on tehnyt jälleen kerran mahtavaa työtä ja saanut aikaiseksi juuri niin steriilin ja tympeän laitoksen "mielenkiintoisine" WC-paperi&pyjamahyllyineen.
Olen ollut 30 vuotta terveydenhuoltoalalla töissä ja tämä näytelmä on tosi!
Pirjo Bergströmin pianomusiikki on herkullista. Minun siskoni on tulevaisuuden Harriet. Luulisi sekä Leena Uotilalle että Sara Paavolaiselle tulevan jo spastisia olotiloja polviin ja leukaperiin? Ja Ulla Tapaninen kuuluu siihen kategoriaan jonka ei tarvitse kuin seistä lavalla, niin yleisö mylvii naurusta. Ihana flirtti Hanneksen kanssa. Hannes on muuten minun suosikki tässä näytelmässä! Ihanan höperö ja onnellinen mies. Ja mikä liikkuja! Taitaa Tom Wentzelillä olla ihan luonnerooli, kaikella rakkaudella....
Riitta Havukainen ja Antti Litja ovat takuuvarmaa työtä aina.
Anitta Niemi on tainnut tutustua oikeasti miten johtajattaret ja ylihoitajat toimivat "yläilmoista",niin todentuntuista oli toiminta. Me nauroimme ja tulemme katsomaan uudestaan tulevaisuuttamme. Kiitos!
Sirpa Mulari

Elämän realiteettia. Tämmöistä se vanhusten elämänmeno on. nm vierestä seurannut.(Vanhusten parturi-kamaaja)
Eistys oli koskettava ja HAUSKA suorasukaisine kohtauksineen.
Isku Suomalaiseen makuun - vyön alle.

Pirjo & Jussi Kainulainen - LOHJA
Kirsi-Marja & Sasha Slijahta-Perden - Kirkkonummi

Mieletön tunnelataus! Itku, nauru, sääli, myötähäpeä - koko tunneskaala oli yhtä vuoristorataa. Ajoittain aihe oli vähän todella intiimi suhteessa omaan elämään ja sukulaisiin, mutta onneksi myös nauru raikui. Kiitos!!

Näytelmän kirjoittaja oli selkeästi käsitellyt omakohtaista kokemusta vanhuudesta, niin monta koskettavaa kohtaa oli ja samoja tilanteita kuin koen alzheimer-äitini kanssa nykyisin, itkemme ja nauramme. Ja välillä molempia. Ehkä juonta olisi saanut olla?! Väliaika liian lyhyt, miksi aina kiire, kiire, kiire,emme kerenneet tilattua kahvia juomaan:( Se on tämä oravanpyörä, jossa juostaan! Ja hoidetaan rakkaita vanhuksiamme!!! seuraavaksi on meidän vuoro! Antoi ajattelemisen aihetta!! Pirjo Bergström olisi saanut olla näkyvämmin flyygelin kanssa:) RH tuusula

Meillä oli eilen ilo olla läsnä Viimeinen Valssi -näytöksessä nauttimassa loistavasta esityksestä, joka varmaankin on ohjelmistossanne vielä monta vuotta! Aihe on erittäin ajankohtainen ja kun omassa lähipiirissämmekin on ikääntyneitä, niin kovin tutuilta vaikuttivat monet kohtaukset näyttämöllä.

Lämmin kiitos näyttelijöille ja koko tuotannolle tästä elämyksestä, saimme sekä nauraa että itkeä.

Esitys oli mielestäni ennemminkin traaginen, vaikka koomisia osuuksia sisälsikin. Nenäliinaa tarvittiin vähän väliä, erityisesti ensimmäisen näytöksen aikana. Toinen näytös päästi katsojan vähän helpommalla. Hieno näytelmä, ja paranee vanhetessaan. ;O)

Upeaa näyttelytyötä kaikilta. Voi suorastaan ihmetellä kuinka meidän osastomme asukkaat ja hoitajat ovatkaan päässeet kyseisen näytelmän roolihahmoiksi. Kiitos mahtavasta näytelmästä.

Olihan upea kokemus ja niin todenoloinen. Olen viimeiset 7 vuotta seurannut vanhuksia läheltä palvelutalossa ja ryhmäkodissa.

Upea tapa käsitellä todella tärkeää asiaa joka meillä kaikilla on edessä.

ennakkoesityksessä ollut